Tunnearvo versus ulkonäkö
Miten te määritätte hyvän keppihevosen? Onko teille tärkeämpi kaunis ulkonäkö, jota kaikki ihailevat vai hevoseen kohdistuva tunnearvo tai kenties ratsastettavuus. Nykyiset keppihevosen arvot taitavat kaikilla harrastajilla suurimmaksi osaksi olla ratsastettavuuden, että kauniin ulkonäön symbioosi, mutta myös taivutaan vahvasti vain kauniin ulkonäön havitteluun.
Olen itsekkin taipunut tähän, mutta silti arvostan ehkä enemmän tunnearvosidettä. Onhan minulle Bitte, Steppi ja Kake, jotka ovat varsin kauniita ja kalliita hevosia, mutta ne olivatkin melkeinpä jopa sattumalta hankittuja vaikka olin itsekkin unelmoinut siitä todella kauniista ja kalliista hevosesta ja useampien vuosien ajan. Joka tapauksessa onhan sitä mukava mennä kisoihinkin tai ihan vain treenaamaan kun on nätti hevonen kourassa. Vai onko näin?
Instagramissa saan usein huomata, että Biitti saa kaikista hevosistani vähiten tykkäyksiä varmastikkin lahnamaisen ulkomuotonsa vuoksi. Biitti ei ole mikään kaikkein kaunein hevonen tai alunperinkään mikään valioyksilö, mutta ratsastettavuudeltaan Biitti on sitäkin mahtavampi ja sen tyyppinen keppihevonen johon voi luoda vahvan tunnesiteen ja antaa anteeksi joka suuntaan tuijottavat silmät. Olen kuitenkin pidättäynyt laittamasta Biitistä kuvia Instagramiin useammasta eri syystä.
Fredin kanssa mennessäni saan useasti huomautuksia ponin suuttomuuden vuoksi ja ehkä jopa siksi Fred ei taida olla kovinkaan monen suosiossa omasta mielestäni supersuloisen ulkomuotonsa vuoksi. En ikinä voisi kuvitella, että Fredillä olisi suu. Fred on juuri täydellinen tuollaisena.
Muistakaa hei, että kaikki hevoset eivät voi olla täydellisiä eivätkä maailman kauneimpia. Hevosen vähemmän kauniin ulkomuodon voi korvata aivan upea luonne ja ratsastettavuus. Ei aina mietitä, että hevonen on arvokkaimillaan kun se maksaa enemmän kuin mitä useimmat harrastajat saavat kaikista hevosistaan yhteensä.
Taivutko itse havittelemaan kaunista ulkonäköä kaikkien muiden osa-alueiden korvaamiseksi?
Olen itsekkin taipunut tähän, mutta silti arvostan ehkä enemmän tunnearvosidettä. Onhan minulle Bitte, Steppi ja Kake, jotka ovat varsin kauniita ja kalliita hevosia, mutta ne olivatkin melkeinpä jopa sattumalta hankittuja vaikka olin itsekkin unelmoinut siitä todella kauniista ja kalliista hevosesta ja useampien vuosien ajan. Joka tapauksessa onhan sitä mukava mennä kisoihinkin tai ihan vain treenaamaan kun on nätti hevonen kourassa. Vai onko näin?
Instagramissa saan usein huomata, että Biitti saa kaikista hevosistani vähiten tykkäyksiä varmastikkin lahnamaisen ulkomuotonsa vuoksi. Biitti ei ole mikään kaikkein kaunein hevonen tai alunperinkään mikään valioyksilö, mutta ratsastettavuudeltaan Biitti on sitäkin mahtavampi ja sen tyyppinen keppihevonen johon voi luoda vahvan tunnesiteen ja antaa anteeksi joka suuntaan tuijottavat silmät. Olen kuitenkin pidättäynyt laittamasta Biitistä kuvia Instagramiin useammasta eri syystä.
Fredin kanssa mennessäni saan useasti huomautuksia ponin suuttomuuden vuoksi ja ehkä jopa siksi Fred ei taida olla kovinkaan monen suosiossa omasta mielestäni supersuloisen ulkomuotonsa vuoksi. En ikinä voisi kuvitella, että Fredillä olisi suu. Fred on juuri täydellinen tuollaisena.
Muistakaa hei, että kaikki hevoset eivät voi olla täydellisiä eivätkä maailman kauneimpia. Hevosen vähemmän kauniin ulkomuodon voi korvata aivan upea luonne ja ratsastettavuus. Ei aina mietitä, että hevonen on arvokkaimillaan kun se maksaa enemmän kuin mitä useimmat harrastajat saavat kaikista hevosistaan yhteensä.
Taivutko itse havittelemaan kaunista ulkonäköä kaikkien muiden osa-alueiden korvaamiseksi?
