perjantai 9. kesäkuuta 2017

301# Jälleen kisaamassa

Hiljaa hyvä tulee

Hellurei! Olin pitkästä aikaa kisaamassa vähän pienemmissä kisoissa Suden ja Kaken kanssa. Legend oli mukana pitämässä seuraa ja hauskaahan meillä tosiaan olikin. Itse olin aluksi osallistunut vain tyyliluokkiin, kouluun ja näyttelyyn, mutta päädyin menemään Kaken kanssa myös aikaluokkiin loppujen lopuksi. Kisat sujuivat omalta kohdalta ihan ok, mutta olen kyllä jäänyt hieman rapakuntoon. Huomasin myös, että treenaus ja itse kisainto ovat vähän matalalla tällähetkellä. En myöskään suorittanut ratoja kauhean vakavana mikä kertoo motivaation puutteesta. Muutenkin kisojen jälkeen minulle on tullut jonkin sortin lamaantuminen ja ajatukset ''eläköitymisestä'' kisakentiltä ovat olleet päässä jo hetken aikaa, vaikka SM-kisojen jälkeen laitoin itselleni tavoitteeksi edes päästä joskus koulumestaruuskentille, mutta voi olla, että se jääkin vain toiveeksi. Enpä tiedä. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Legend.






Tyyliluokat menivät ihan ok ja olin tyytyväinen puhtaisiin ratoihin Kaken kanssa. Huomasin kuitenkin, että kisojen 4. ja 5. esteelle tuli aina lähestyminen täysin pohjaan jostain kumman syystä, mutta muuten radat olivat suhteellisen onnistuneita. Tyyliluokkiahan oli kolme kappaletta: 10-20cm, 20-30cm ja 30-40cm. Pienimmässä sijoituimme 2. sijalle, 20-30cm voitettiin ja korkeimmassa tyyliluokassa olimme 3. sijalla. Kakelle suoritus ei tuntunut miltään, mutta seuraavaksi olikin edessä extemporee-aikaluokat ja Kaken kanssa en aikaa ole hirveästi edes kisannut, joten kuumotukset olisivat edessä. En myöskään muistanut koska viimeksi olisin startannut aikaluokkia.


Vauhdikas Kake liikenteessä.




Aikaluokat menivät paremmin kuin odotin ja olinkin suhteellisen ylpeä niistä. Ensimmäisessä 10-20cm aikaluokassa tulimme 2. sijalle sillä suoritimme radan aikalailla samanlailla kuin muutkin. Kuitenkin seuraavilla 20-30cm ja 30-40cm radoilla olin päättänyt, että otan ensimmäisen suhteutetun linjan (este, kaksi askelta, este, askel, este) kahdella kokonaisaskeleella poistaen ensimmäisessä välissä yhden askeleen kokonaan pois säästääkseni aikaa ja kyllä se luonnistuikin! Voitimme molemmat seuraavat luokat joten suunnitelma olikin hyvin onnistunut, vaikka itse sanonkin.


Kake näyttää omaan silmään hieman hikiseltä, onko se edes mahdollista?

Seuraavaksi olikin näyttelyt ja kür. Kürin menin samaan vanhaan biisiin, joka minulla oli aina ennenkin ollut ja totesinkin kisojen päätteeksi, että tarvitsen uuden kür-musiikin ja äkkiä. Jokatapauksessa kür meni ihan siedettävästi, vaikka tuntuikin siltä, että en paljoa yrittänytkään radan aikana. Mistä tämä motivaation puute on oikein kotoisin? Ei käryäkään. Sijoituimme suden kanssa 2. sijalle. Näyttelyissä veimme Kaken kanssa tammanäyttelyiden voiton.



Ihastuttava ote ohjasta vai kuinka? Olisiko se motivaation puute?



Susi näyttää hieman sekopäiseltä tässä kuvassa :D

Nähdään toivon mukaan taas pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi näytetään vasta hyväksymisen jälkeen, joten ethän lähetä viestiäsi useampaan kertaan? Kiitos!