tiistai 24. maaliskuuta 2015

146# Miksi melkein 15-vuotias harrastaa keppareita?

Miksikö? Tyhmä kysymys!

Viime aikoina, on tullut yhä enemmän mietyttyä, miten hurjalta toisten mielestä voi näyttää kun melkein 15-vuotias tyttö harrastaa keppihevosia? Monet varmaan miettii että onko mulla kaikki ihan kotona tämän harrastuksen parissa, mutta kuka nyt siitä välittäisi mitä muut ajattelee? Minulla on paljon naapureita jotka ovat nähneet minut, monet luokkalaiseni, monet koulusta ovat nähneet minut. En ole koskaan kuullut (paitsi pariin otteeseen) minun harrastuksestani mitään paskan jauhantaa, mutta silti herää ajatus, mitä he miettivät, miksi? Miten joku voi olla niin lapsellinen?

Harrastuksen alkumetreiltä..

Ei se tuntunut missään kun olin 11-12-vuotias ja menin johonkin keppihevosen kanssa tai joku vastaantulija katsoi vähän oudosti, mutta nyt kun ikä alkaa painamaan, vaikka enhän ole kovinkaan vanha vielä. Monet harrastajat ovat jopa 16-18 vuotiaita, enkä ihmettele. Mutta kun koulu kiristyy ja aika vähenee, ikää kertyy, pelkään itse jättää tämän harrastuksen myöhemmässä iässä. Varsinkin kun koulun jälkeen tähtään lukioon. Kyllä siitäkin sitten kai selvitään.

Palataan aiheeseen. Miksi melkein, painotan sanaa melkein, 15-vuotias harrastaa keppareita? Hyvä kysymys. En voi sanoa sitä leikiksi, enkä lapselliseksi. Se kuulostaa väärältä. Olen kuullut pari epäpositiivista kommenttia, mutta niistäkin on jo aikaa. Monet vain pitää siinä 9-12 vuoden iässä pelkkänä leikkiharrastuksena tai leikkiviimana mikä menee ohi ajallaan, mutta ei se ole sellaista nähnytkään! Ainakaan omasta mielestäni. Tämä harrastus on pitkäkestoinen, tosin aikuisuuden lähestyessä 20-25 iässä, en usko kovinkaan monen enään kaipaavan keppihevosella menoa pihalla. Kuinka moni sitten soittaisi valkotakkisille miehille? Pelkään että aika moni.

Miksi? En vain pidä sitä leikkinä tai leikkiviimana, olen tosissani näiden ihanien kangaspalleroiden suhteen. Moni kavereistani on jättänyt jo harrastuksen taakseen ja katsoo varmaan hiukan enemmän muita keppihevosharrastajia vääristyneellä katseella. Minun intohimon liekkini ei ole palanut loppuun, eikä se edes ole vielä puolivälissäkään palamista. Myönnetään, monet pitää minua lapsellisena, sielultani olenkin varmaan 9-vuotias, mutta minkä minä sille voin? Tälläistä se on! Mitä te mietitte iän kasvaessa ja siinä vaiheessa kun ylä-asteen viimeiset vuodet alkaa kurkkia nurkan takaa?